Uusi diary..

..löytyy klikkaamalla TÄSTÄ. Vaihtelu virkistää. Ja voitte kommentoida, että onpa sulla tylsä elämä.

Tiritombaa, tsippadui

Hani läks treeneihin ja tulin kotiin töist jo!! puol viiden maissa. Sit tiskasin ja pistin perunoita kiehumaan. Aika wild life. Nyt istutaan Helmin kans pehmeessä valossa ja jutellaan Sari-tädille joka on vangittuna Poriin. Suunnitellaan pelastusretkee. Sit se pääsis tänne, se olis iloista seuraa.

Muuten oli aika äkee päivä, jotenkin kaikki tuntu kaatuvan niskaan mut ehkä se olinki mie ite joka kaatu. Töissä jokatapauksessa on ollu ihan normaalin mukavaa, mitä nyt tuntuu ettei saa mitään aikaseks vaikka kuinka yrittäis.

Roihun perjantain keikka oli ässä ja hyvää palautetta on tullut levystä. Iloista on se. Keikkaa tässä buukkaillaan innolla. Tsekidaut. Ne jätkät muuten sit kans tykkää asiallisesta palautteesta. Niil on kans hieno manageri, sille ei pärjää bändipelissä vaik kuinka yrittäis. Sit sen tukka viuhuu ku se ajaa kovaa.

CMX:n uus sinkku on kiva, toinen b-puolen biiseistä on humppa pumppaa. Tällä viikol ois sit femmaa ja emmaa ja vaik mitä meininkei.

Ruoka: Banani-raejuusto-ananas-lempiherkku, perunoita ja jauhelihakastiketta. Hanille paistettuja perunoi, ku ei se keitetyistä välitä.
Musikki: Viikatetta ja jotain Radioheadii, aika uus tuttavuus..
Uutinen: Mentii kihloihin.

/sensuuri iski/

Soittolista

siivoukseen, unelmointiin, puuhasteluun.

Karmaa ja Koodeja

eilen Tavastialla. Mukavaa oli meininki, varsinkin ku on tullut kuunneltua 51koodien levyä aika ahkerasti töissä. Tuttaviakin näkyi, mutta keikkojen jälkeen lähdin aika kiltisti kotiin koisimaan. Nää aamuviiden herätykset ei oo mitään hirveen maittavia, jos jossain menee yli puolenyön..

Joo, mutta Aamunavaus on tosiaan lähtenyt nyt rullaamaan jo melkein rutiinilla. Eka viikko oli aika hakemista, että kuka tekee ja mitä, mutta nykyään tietää jo mitä tapahtuu, tai ainakin, mitä pitäis tapahtua. Lystiä puuhaa. Käy vaan voimille, kun siitä pitää vielä päiväduuniin jatkaa. Tänään otin kyllä ronskisti vapaata. Pakko siivota kotona ja purkaa The Rasmus-haastis nauhalta.. Tuhman deadlinet paukkui umpeen jo pari päivää sitten.

Perjantaina olis sitten Roihun ep-julkaisukeikka ja lauantaina kenties Diabloa. Hieno keikkaviikko, siis! Sillä jo jaksaa.

Ääni: Incubus - Drive, the Devlins - Waiting, Radiohead-hemppiksiä, CMX-hemppiksiä, Electrasy - Morning Afterglow, Prime STH - I'm Stupid, Live - Overcome.
Kuva: Viikate - Leimu.
Maku: Ajateltiin hanin kans satsata parit lounassetelit ja käydä ulkona syömässä. Ei tuu tiskiä, nääs. Laiskottaa.
Tunne: Fiilikset on aika rauhalliset. Kyllä tää elämä tästä suttaantuu.

Helmi, webmestari

..tuossa se istuu näytön päällä ja kapsuttaa kursoria tassulla. Pikku käpälikkäät rivissä näytön päällä, kuin Speden Spelit. Paina yhtä, ja Helmi hämmentyy. Niinkuin ei tietäisi, mikä tassu olikaan mikä. Tuhat- ja neljäjalkainen pikku otus.

Nojee. Viikonloppu oli taas työntäyteinen mutta mukava. Perjantaina Tuhma-klubilla Semissä Blake ja Rust, molemmat aika tykkejä vetoja. Tosin oma vire ei ollut mikään mahtavan upee, joten tuli katseltua vähän puolisilmällä. Puusilmällä. Hieno klubi-ilta enivei, kaikenlaisia mukavia ihmisiä. Tuhma-tyypit rules. Tänään lauantaina kipaistiin pieni Tikkurilan keikka, jonka jälkeen Sir Welbertin kotona synttäripileitä. Hanin kanssa selvinpäin, mutta lystiähän muiden koheltamista oli katsella. Nyt pitäis painua koissimaan ja aamulla taas töihin.. uuh, kestääköhän kunto..

Jukka Kajava oli kommentoinut Aamunavausta, ja hyvin olikin! Oujee! Aamunavaus! Go Ari!

Mutta voi voi. Mukavia ihmisiä.

Tällä viikolla sterkoissa raikasi: Juuso ja Peltsi aamuTEAMi, Defuse, FlyLow Organization, CMX ja iso päivittäisannos Verenpisaraa.
Ravinto: Intialaista. Leppävaaran Curry Palace, ai lööööv it.
Miete: Elämä vois olla paskempaakin.

Kun vapaa-aikaa ei ole

ystäväksi jäävät vain muusikot. Soittimissa, pääradiossa.

Verenpisara on ihana. Ja mie olen väsynyt, väsynyt, väsynyt mutta suhteellisen onnellinen.

Paras juttu.

Sain tänään puhelun:

"valitse 30 videota, joita näytetään Subtv:n aamuteeveessä. Jotain rokkia, kyllä sie tiedät."

Ja täältähän pesee. Stay tuned.

Huh huh.

Sanattomuus. Se tulee näistä katupiirroksista. Klikkaa.

Uupumus.

Uuvuttaa valtavasti, vaikka intoa riittää. Onneksi on rokkia. Onneksi on kiva koti ja perhe. Hani ja karvaisia, pitkähäntäisiä lapsia, jotka kierähtävät selälleen eteisessä, kun jompi kumpi tulee kotiin.

Eilen käytiin kuvailemassa vähän rokki-promokuvia, ja oli vähän muutakin juoksemista. Mukavaa sellaista. Kaikenlaisia mukavia tapahtumiakin tulossa, mm. Verenpisara Nosturissa, CMX Lahdessa ja Nosturissa, Femma-gaalat.. uuje! Lisäksi sotkeuduin Subin aamutelkkariin, mikä tuo lisää stressiä ja touhua. Vaan kuten sanoin jo aiemmin; eipä pääse ruostumaan.

Kovasti soi: 51 Koodia - Nimetty, Audioslave - Audioslave (milloin ne meinaa julkasta lisää? I NEED MORE!).
Ravinto: Duuniruokalan currykananrintaa, omenapiirasta ja vaniljakastiketta. Kirotut nautinnot, joista kilot lisääntyvät. Kirottu elämänilonhalu.

Kalenteri.

Se on nyt buukattu täyteen. Helmikuun alusta on erikseen aamuduuni, päiväduuni ja lauantaiduuni. Sen päälle vielä nämä omat jutut, kuten rokkidokkarit ja Tuhma. Mitään ei voi jättää pois, vaikka koulukin pitäs ilmeisesti aloittaa. No, se on vaan pari iltaa viikosta plus kotityöt..

Ei pidä valittaa. Liikkeellä ollessa ei pääse harmistumaan.

Eilen oli taas yksi näitä juoksupäiviä, tosin eri mukava sellainen. Aamusta töihin, sieltä suoraan haastattelemaan Diablon Raineria (huh, miten leppoisa äijä), jonka jälkeen Aijan kanssa kuvaamaan LABin levyntekoa. Pääsi sitä sitten kotiinkin. Telkkaria vähän ja sit nukkumaan. Nyt on kello yhdeksän ja olen harvinaisen myöhään kotona. Pyykit nimittäin pesulassa, eihän niitä iltaisin ehdi pesemään. Pesulassa on kiva mummo. Mummo veloittaa 2e per kone. Mummo neuvoo, miten koneita käytetään. Ja istuu toimistohuoneessaan, ilman radiota, ilman telkkaria, ilman ristikoita, ilman juorulehtiä. Mahtaa sillä olla aikaa ajatella.

Kun olis itselläkin.

Käykääs kuuntelemassa yks hyvä biisi ja jättäkää myös rakentavaa palautetta! Olis kiva. Mie ryömin nyt töihin ja sieltä palavereihin, kuvauspuuhiin, maalailemaan.. kiire rules.

SO GOOD! SOOOOOOO GOOD!

Mukava viikonloppu! Perjantai löhöiltiin pääasiassa kotona, Palbo-hanin pändijäbät jonkun aikaa myös.. lauantaina hieno HIENO Mehuhetki, kiitos Suburban Triben puheliaiden poikien.. leppoisaa! Siitä sitten suorin vartaloin Glorian synttäreille, mutta bändejä ei paljon ehtinyt tsekkailla... piti juosta melkein samantien Nosturiin, haastiksia Cleaning Womenilta, Deep Turtlelta ja mitä siellä nyt oli. Mutta! Vihdoin vapaalla ja kohti ravintolalaiva Wäiskiä... keikalla FlyLow Organization ja Zacharius Carls Group. Ja arvatkaa, sehän oli niin hyvää!




Niin hyvää!!!!




Niin hyvää!!!!!!!!



Että nahoissaan on vaikea pysyä. Flaikkarit rules, tietäkää se!
Sunnuntai menikin eräällä studiolla makoillessa, telkkaria katsoessa ja nallekarhuja treffatessa.

Soi: 51 Koodia - Nimetty (uus levy, mahtava!), Defuse - Inside the Frame ja Soundgarden - Badmotorfinger.

Fanikiusaus

Löysin tänään asian, jolla minut saa todella hiileksi. Raivoihini. Kiehumaan. Kihisemään kiukusta.

Se on fanikiusaus.

CMX:n ja Radioheadin yltiöpäisenä fanina ja suurena rakastajana, ihailijana sekä väsymättömänä kuuntelijana joudun kuulemaan sanaa tekotaiteellinen lähes päivittäin. Myös kommentit "eihän se ole oikeeta rokkia", "Yrjänä yrittää olla niin taiteilijaa, niin taiteilijaa", "ihan paskaa, ei voi ymmärtää" ovat tuttuja. LIIAN tuttuja.

Tänään kiehahti lopullisesti yli. Meinas hajota kuuppa. Ihankuin CMX olis miun hammasraudat ja Radiohead iso, ruma perunanenä.

Projekti Happoradio

lähti käyntiin eilen. Mukavaa oli. Kävin kuvaamassa studiomeininkiä ja tapasin pari vallan tärkeää hahmoakin siinä samassa. Totesin, että samapa tuo vaikkei dokumentti-touhuista rahaa saa, aina se on sen arvoista. Ja leppoisaa muutenkin.

Töissä on hienoa, koristelin työpisteen kaikenmaaliman rokkareiden kuvilla. Näyttää jo kotoisalta.

Viikon herkku: Ananas-banaani-raejuusto -mössö
Musiikki: Soundgarden - Superunknown, Radiohead - Hail to the Thief
Miete: Olispa elämä aika rokkia.

PS: Helmi..

on muuten aika ahkera webmaster! Kaiken naputtelun keskellä mimmi jaksaa istua näytön päällä, ja kapsuttaa kaikkea, mikä liikkuu. Eli kursoria. Maailman paras webbimestari.

Nostalgia ja suuri tunne!

Tultiin hanin kanssa kotiin illanvietosta juuri äsken, pikkutunneilla. Perinteiseen tapaan pientä yöpalaa siinä kokattiin MTV2:n pauhatessa taustalla. Musiikkikanava soitteli mukavia, Toolin vanhahko video ja jotain muuta "ok!!!"-materiaalia. Mikron hurinan ja ruuan tuoksun seasta tunnistin yhtäkkis Soundgardenin kitarat. Jumaliste!!!! Sydän kurkussa! Jesus Christ Pose! Piti istahtaa lattialle, unohtaa piippaava mikro ja katsoa suu auki Chris Cornellin pitkää tukkaa ja nuoruuden raivoa. Kerroin Jerelle taas niitä samoja vanhoja grungenuoruus-juttuja. Mummo muistelee, jeah! Ja kuinkas ollakaan, seuraavana ruutuun pölähtää Alice In Chains ja Them Bones. Lepää rauhassa Layne! Monttu auki, ajatukset monien vuosien takana. Pakko mennä Seattleen. Ottaa kuvia itsestä siellä ja pistää kotisivuille. Kehystää..

Eikä siinä vielä kaikki. Nine Inch Nailsin Hurt (ja Johnny Cashin versio pyörii näin jälkikäteen päässä) ja pari jotain 15 vuoden takaista Metallican livetaltiointia, ja paketti on valmis. Taas sitä muistaa, miten tärkeä asia voi joku hemmetin rokki ollakaan.

Naurakaa vaan. Mie menen nyt, herätän hanin sohvalta ja kannan sen kainalooni koisimaan.

Päivän taustamusiikit: Baarissa mm. KT, Pink, Tyrävyö, Audioslave, ... kotona edellä mainitut. Ja tässä yksi jumalista:

We hope that you choke, that you choke.

Kuuntelen jotain Radioheadin bootleggiä, kiitos Keltaisen Jäänsärkijän. Vuodelta 1997 tuntuis live olevan, ei hyvälaatuinen mutta ihan kohtuullinen. Levyn nimeksi on läntätty "Ground control to major Thom", mikä mukavana piiloviittauksena saa katseemme myös suuntautumaan tämän vuoden Provinssirokkiin. Alkaispa jo festarijuorut.

Olipas mielenkiintoista informaatiota, eh.

Jees, kotona on vähän sotkusta ja kaikenmaailman tekemisiä on taas siunaantunut. Ollaan menossa kuvailemaan dokumenttia Happoradion levynteosta, vähän samaan tyyliin kuin tuo Kotiteollisuus-hässäkkä. Mukavaa! Aikaa vaan sais vuorokaudessa olla semmoiset 8h enemmän. Saas ny nähhä mitä siitäkin tulee. Ovat niin vallattomia veikkoja.


Laitoin hakusanaksi juuri soivan Subterranean Homesick Alienin. Löytyi Thomppa.

Soi: CMX-addiktio jatkuu, plus hämäriä Radiohead-spesiaaleja.

Ruokalevot

Tulin eilen töistä, tiskasin, hani nukahti. Tein ruokaa. Herätin hanin syömään. Söimme. Maha täynnä ajateltiin, että otetaan ruokalevot ennen Idols-extraa, kellokin oli soimassa.

No, nyt on maanantai ja kello melkein seitsemän, että 12h tirsat niistä tuli. Töihin silmät ristissä, mutta levänneenä.

Haikea mieli

se kun iskee kesken työpäivän, on lähes lamaantunut useita tuokioita. Kun alkaa ikävöimään, eikä tiedä miksi. Yhtäkkiä ilman syytä, niin että hajoilee kappaleiksi. Ikävä on tunteista hienoimpia, mutta samalla tuskaisimpia. Kun asialle ei voi tehdä mitään, avuttomana uikuttaa ja kummastella itsensä pienuutta.

Pitää vissiin vaihtaa musiikkia.

Ennen vaihtoa soi: Porcupine Tree - In Absentia

Lauantai

meni juostessa ympyrää. Aamulla herätys, Mehuhetki-säätöä, typerä lähetys, kiinalaispäivällisen kautta kotiin kuuntelemaan AW:n äänirunoja. Oli muuten pläjäys. Maalailu sujuu aika iloisesti niitä kuunnellessa. Jos iloinen sitten on oikea määre.


Löysin tänään takatukka-kuvan joltain viime kesältä.

Pojat kuuntelee Kingston Wallia ja hehkuttaa rummunsoitantaa. Olis tarkoitus käydä iltaoluella, tulla kiltisti koisimaan ja herätä aamulla töihin. Leppoisaa, mukavaa.

Unohdin muuten sanoa; Kuninkaan Paluu oli hieno. Uudelleen uudelleen!

Kuuntelussa: Arcana & Rota, kirjailijan itsensä lukemana. Kun vielä ymmärtäis isomman osan siitä, mitä se puhuu.

Sommorooooo!

Täältä töistä. Hieno näköala tällä hetkellä ikkunasta, tulin vaihteeksi vitoskerrokseen eli korkialle, korkialle! Rokki raikaa korvissa ja stressiä on pikkusen. Mut jos jatkais töitä. Tänään illalla Semifinalissa Tuhma-klubi, bii deer oor bii ö stupid!

Rökiröll: CMX - Dinosaurus, Zwania vähän.

Kolme varttia vuotta

ja sitten se on ohi. Hyvvee kaikille! Olispa teillä yhtä mukavaa kuin meillä täällä nyt.
Toivotusten oheen netistä varastamani kolee animaatio, notta lämmintä uutta vuotta!

Rokkiunet

on hieno asia ja niitä pitäisi kirjoittaa muistiin. Olis jo pari James Hetfieldiä, Thom Yorkea, Kotiteollisuutta, Maj Karmoja, olikohan muita?

Ikuinen suosikkitupla aamussa: CMX - Marmori ja Siivekäs.

Pyhienjalkeiset

eli jälkeiset, mutta jostain syystä otsikossa ei toimi ääkköset. Mene ja ymmärrä.

Täällä sitä nyt möllötetään, viimeistä lomapäivää viedään. Painoa tullut taas varmaan pari kiloa jouluherkuista, mutta siitä viis. Uutena vuonna on hyvää aikaa viettää pari viikkoa keittokuurilla, ja sitten lihoa taas. Naisen arkea.

Vietettiin pari iltaa sosiaalisesti, muutaman oluen merkeissä. Lystiä oli, lukuunottamatta pieniä kiusallisesti surisevia ihmissuhteen paskakärpäsiä. Siis asioita, jotka saattavat hieman harmittaa. Mutta todetaan tähän, kuten joulupainoon, että siitä viis. Uutena vuotena kaikki on hyvä unohtaa.

Visiteerasin hanin treeniksellä haistelemassa, miten niillä sujuu äänitysprojekti. Hyvin sujuu. Siinä samalla odotellessa sain aloitettua taas Mamitti-sadun. Some day, some day... kuvat kun vielä jaksais maalata uusiksi, niin vois tyrkyttää jollekin kustantajalle. Tai pitää omana ilona ja lukea kummilapsille.

Tänään vielä Tarua Hermusen Sormista Tennispalatsi ykkösessä. Now that's what a call a proper screen.

Kuuntelussa: Thom Yorke vieraana the Evening Sequence -ohjelmassa jollain BBC:n kanavalla. Netistä löyty. Thomppa soittelee suosikkimusiikkiaan ja jauhaa juttuja tunnin verran. Fanille siis karkkia. Jos joku haluaa fanittaa myös, löytyy tästä klikkaamalla. RealPlayer potkii ihan hyvin.

Joulu autossa

Tänään lähdetään hanin kanssa huristelemaan äidin ja isin luo kylään. Toinen asustaa Lahdessa, toinen Porvoossa. Tulee semmoinen kiva kierros. Kelihän on huono, mutta ehkä siitä varovasti ajamalla selvitään. HIRVET! Pysykää poissa.

Aamun herättäjät, tippa linssissä: CMX - Siivekäs, Sielunvihollinen, The Devlins - Waiting, Electrasy - Morning Afterglow, Sielun Veljet - Rakkaudesta, Live - Overcome. Plus muutama kymmenen muuta herkkistä.

Tonttulakit

Lisäys edelliseen: Patzy oli tänään bongannut hevibaari Cornerista MUSTIA TONTTULAKKEJA! Melkoinen hevijoulu. Hienoa huumoria, tai asenne, en ole aivan varma.

Ainiin joo..

piti varmaan tännekin mainita, miten hieno kokemus oli Danko Jones (viime pe Tavastialla). Jopa ihmiselle, joka ei niitä levyjä ole kotonaan juurikaan pyöritellyt. Pari tuttua biisiä, siinä se, ja silti pyöri tukka päässä. Hienoa oli se. Aija-vaemoni ei ole väärässä tätä miestä (ja pändiä) fanittaessaan. Showmies, jonka kaltaisia ei ainakaan vuosikymmeneen tule Suomesta löytymään. Vaatii kasvamista asiaan.

Negative Tavastian Ruma-klubilla ei ehkä ollut yhtä hehkeä elämys, Tiktak sentään ihan kohtuullinen. Tiktakiksi. Olikohan jotain muuta, mitä on joulun vuoksi unohtanut kirjata muistiin? Noin niinkuin itsellekin. Nojoo, Metallica-lippuja lienee turha hehkuttaa, se hekumointi alkaa sitten keväämmällä, I guess. Voisi silti mainita, että näin Jamesista hassua unta. Seisoin keikalla eturivissä ja huidoin kädellä jotain, jonka seurauksena James otti käsivarresta kiinni ja nosti lavalle. Sitten jorailtiin. Typerältä näytti, herätessä nauratti, enkä vieläkään tajua miksi se mies tunkeutuu uniini. En mie koskaan oo ollut niin iso fani, että mitään syytä olis. Maybe we are soulmates. Yes.

Jouluista. Kivoja jouluntoivotuksia tuli tekstiviestitse, kiitos lähettäjille, jos jostain syystä tänne eksytte. Itse en niinkään jouluhöösäyksistä välitä. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi ihmisistä ja ystävistä. Anteeksi, etten huomioinut teitä rakkahat. Tärkeitä olette kumminkin! Huoh. Pitänee siis lähettää tämä sivujeni urli myös sukulaisille ja muillekin, jotta näkevät nämä tunnustukset suoraan sydämeni pohjasta.

Anoppilassa sai hyvää ruokaa, maha vieläkin niin pullollaan ettei makuulle taivu. Kohta on yritettävä, että jaksaa. Ai niin! Ja lahjatoiveet ovat toteutuneet. Suklaata, pyjama, elukkatossut ja kaikkea muutakin lämpöistä. Oi jee. Olen ollut kiltti!!! Toivottavasti Tuhma-magasiini ei potki miuta nyt riveistään.

Mätöt: Hyvät. Perinteikkäät jouluiset, plus itselle eksotiikkana katkarapuja valkosipulisena versiona.
Musiikit: Paula Koivuniemeä, muita joulu-lurittelijoita. Veskun Tonttu uupuu vielä, se pitää bongata. Ostoksilla soi päässä Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muuu-uumi!
Telkkari: Joulupukin kuuma linja, Lumiukko, Ghost.
Mietteet: Rauhoittuneet, vihdoinkin! Joulu on ihan kivaa, kun pyhä koittaa ja ihmiset piiloutuvat koloihinsa.

Kalliossa lumikin on harmaata.

Joulustressi on ärsyttävää. Joulun pitäisi olla iloista aikaa, mutta siihen asti, kun kaupat ovat auki ja mahdollisuus ostaa esim. enemmän lahjoja, parempia lahjoja jollekin on vielä olemassa, stressi pysyy ja jatkuu. Ja loppujen lopuksi kaikki ostokset ovat paskaa.

Huoh. Tulis jo kevät.

Silmien ummistamisesta Nansenin galvanointiin

AW: Mihin halusin päästä. Mihin halusin päästä?
Tiia: Varmaanki miun kanssa metsänuotion ääreen, paistamaan possupihvejä ja muistelemaan hurjaa nuoruutta.

AW: Milloin viimeksi nauroit, milloin viimeksi halusit satuttaa?
Tiia: Tänään nauroin, satuttaa en halunnut. Hyi sinua Aki mitä kyselet.

AW: Seurasinko sinua kun kuljit alas portaita?
Tiia: En tiedä, toivottavasti et. Tai jos, niin ainakin hyvällä tahdolla!

AW: Älä ole niin suruissasi, älä enää niin vihainen.
Tiia: Mukavaa, kun välität. Mie aina olen tiennyt, että oot varsin mukava mies!

Ja tämän Discopolisin innoittaman, typerän vuoropuhelun ansiosta minullakin on melkein aito kysy-vastaa-palsta. Kuten kaikilla suurilla. Lapsena nämäkin jutut oli vielä muka hauskoja.

Pitkä työpäivä.
Liian lyhyiden korvanapin piuhojen kautta soi: CMX, Stone Temple Pilots, Qotsa, Kotiteollisuus. Olen jumittunut. Uudenvuoden lupaus olkoon uuden musiikin lupaus.

James.

Metallica-lippuja jonottamaan. Menemme. Nyt. Jännittää.

Aamu-unet kannattaa aina..

..koska niiden aikana näkee hämärimmät unet. Aamu-unilla tarkotan siis sellaisia, että herää hetkeksi, vaikkapa vartiks, ja nukahtaa uudelleen. Testattu on. Herättää mielikuvituksen syvimmät sopukat.

Tässä siis just näkemäni uni, ennen kuin unohdan. Uni oli tätä sekavaa tyyppiä, ettei voi olla varma oliko itse mukana, kun välillä oli fiilis että katselee jostain kauempaa, vähän kuin leffaa katsois. Oli miten oli.

Oltiin menossa isolla porukalla Provinssirokkiin. En muista enää alkuhötinöitä paljonkaan, vaan sen että ihmeteltiin mille leirintäalueelle olis nasta mennä. Valittiin yks, jonne maksoi 39e sisään (oleellista!). Meitä oli varmaan joku viis tyyppiä. Jossain välissä kävin katsomassa fillarilla Kyrkössalmen leirintäaluetta - joka siis oikeasti on Seinäjoella, en vaan tiedä muistanko nimen oikein. Sellainen hieno, tasainen nurmikenttä ja koivuja järven rannassa.. pyöräilin sinne ja menin kysymään onko niillä vielä tilaa. Olihan niillä. Menin takaisin muiden luo ja totesin, että nyt kyllä voitas vaihtaa paikkaa, kerroin miten mukava paikka se toinen on ja miten kätevästi sieltä pääsee festarialueelle, nättiä metsäpolkua pitkin ja hetkessä. Joku huomautti, ettei me saada sitä maksettua 39 euroa takas. Noh, ajattelin, että varmana ei jätetä niin isoa rahaa tänne kun vasta tultiin, ja lähdin respaan pyytämään rahoja takas.

Aika normaali uni tähän asti. Mutta sitten.

Tässä vaiheessa en oo enää varma, olinko itse menossa siihen respaan vai olinko taas sivustakatsojana. Joka tapauksessa puhutaan nyt minä-muodossa, niin kuulostaa hauskemmalta.. tulin siihen respaan ja päätin sekunnissa, että normaalilla esityksellä ne ei anna niitä rahoja. Aloin siis vollottamaan, tai näyttämään ainakin surkealta, niinkuin olis sattunut jotain ja olis päästävä pois. Kyynelehdin leirintäalueen tädille ja höpisin jotain sekavaa, palautin jotain lappuja mitä oltiin saatu sinne mennessä. Kysyin mukamas ohimennen saako rahoja takaisin, siinä kaiken vollotuksen lomassa. Ei saa, täti totes ja pyysi minua poistumaan. Aloin möykkäämään ihan tosissani, heittäydyin maahan ja huusin, vartijat tuli paikalle.

Tässä vaiheessa muuten oonkin aika varma, etten ollut siinä itse, vaan katselin sivusta. No enivei.

Vartijat yritti saada minua ulos sieltä, eivät onnistuneet vaan huusin entistä epätoivoisemmin. Vollotin sekalaisia asioita ja näytin säälittävältä, möykkäsin ja huusin. Ja mitä tapahtuikaan - vartijat pyörittivät päätään ja poistuivat, respan täti luovutti, mutta yhtäkkiä taivaalle ilmestyi valtava, iso, harmaa pilvi. Ihan kuin jostain piirretyistä, niin kuin juttu olis muuttunut piirretyksi. Ja nyt.. naurattaa kirjoittaa tätä, koska menihän tää vähän pitkälle.. jumala (!!!!!) raotti pilviä käsillään, ihan kuin olis mönkinyt jostain pumpulikasasta esille, se raotti niitä ja katsoi alas, sinne missä se minä / nainen pyöriskeli nurmikolla ja halus saada rahansa takaisin, jotta vois jatkaa Provinssirokkia ystäviensä kanssa. Jumala siis päätti tulla avuksi ja kurkotti kohti itkevää naista ja pofff!!! Yhtäkkiä nainen makasi valkoisten hevosten vetämässä pitsikoristeisessa, valtavassa laitteessa, sängyntapaisissa vaunuissa. "No", minä tai se nainen jota katselin, mietti ja naurahti "aika hienot kärrit". Tuli semmoinen fiilis, että jumala kurkkas taivaasta, koska ei kestänyt sitä hysteeristä akkaa ja mietti jotta onpas naisella asiat huonosti ja melkein korviaan pidellen napsautti sille ne vaunut.

Eikä tässä vielä kaikki. Ennen heräämistä se nainen hoksasi, että kärryissä on mukana myös Ross, Frendit-sarjasta, ja moikkas sitä.. vaihtoivat pari sanaa, ja nainen kysyi että "aiotko nyt hieroa mun kipeetä selkää?"

Ja sitten heräsin. Ei ollu jumalia näköpiirissä, ei festareita eikä hevosia, vain lämmin peti ja oma hani. Tervettä meininkiä, sano! Vähän pölähtänyt fiilis. Oon taas yön aikana näyttänyt itselleni alitajunnasta komedialeffoja. Harmi, ettei kukaan muu niitä näe. Aivovideot odottavat keksijäänsä.

The night after.

Juu-u, oli muorilla paikat vähän kipeenä aamusella, sai taas todeta töihin raahautuessaan että vanhuus ei tule yksin, eikä edes kaksin. Vaivoja riittää ihan roppakaupalla, varsinkin tuommosen tupla-Tavastian eturivirykäisyn jälkeen. Mutta tulipatahan käytyä! Onnesta soikeena koko päivän. Kävely oli kivuliasta ja kylkiluut on kasassa, mutta eipä harmita.

Kirjoottelin tuossa päivän mittaan myös (vaihteeksi) ylipitkän keikkaraportin, pukkaamme sen Tuhmaan kunhan kuvat saa kamerasta ja Hipon perjantain osuuden messiin. Sinne siis sitten.

Ainiin, Pop Finlandiassa piipahdettiin hanin kanssa myös. On tahtonut muu elämä unohtua AW:n tieltä. (AW MINKÄ TEIT!! - syksyn sananlasku.)
Sielläpä pällisteltiin Tehistä ja Melrosea, mut suurimman vaikutuksen teki ehkä kumminkin Apocalyptica, huh, mikä pläjäys! Tämä siis, jos tyystin unohdetaan miten siistiä oli nähdä taas Mattia lavalla. Matti on kunkku. Sillä oli pappatyyli. Näistä kekkereistä sitten ehkä tuonne Mehuhetken sivuille jotain stooria, kunhan ehtii ja kykenee.

Kuuntelemis: Pelkkää CMX:ää, koko päivä. Vainajala, Isohaara, Dinosaurus.
Syömis: Kanapastaa ja hani.
Fiilistelemis: Fyysistä kipua, henkistä kivaa.
Viisastelemis: Huomenna alan lukea enemmän.

Kaksi iltaa kyynärpäitä

hittejä kahdessakin mielessä, siis. CMX:n keikoista on pakko avautua joskus myöhemmin, nyt ei vaan voi. Ei fysiikat kestä ja sitä rataa, vaikka Marmori jäi uupumaan.

Yön iloisina tunteina kumminkin spontaani avautuminen irkistä, elikäs suora sitaatti. Se kertokoon tunnelmista:

< unikissa> Satchmo mutta ei voi mitään! SILLÄ maasta minä olen tullut,
ja faniuteen minut on kastettu! elämäni suurimmat hohtohetket
tulen kokemaan suurien jumalieni katsoessa minuun, sillä
tiedä: minä olen FANI, ja FANIKSI minä tulen jäämään! eikä
kukaan maan päällä tule vähättelyllään minua lannistamaan,
sillä mUSIIKKI on valtakunta, voima ja ELÄMÄ iänkaikkisesti,
PERKELE!

Parempi

päivä. Hyvä päivä. Turvallinen päivä. Tasainen, herkullinen. Tulin mukavan illan päätteeksi kertomaan vain päivän biisin:

Alanis Morrissette: Head Over Feet.

Humps.

Elämä jatkuu raiteillaan. Raiteet välillä nitkuu ja natkuu, mutta turvalliselta näyttää tie, ainakin toistaseks. Vois käyttää maailman kuluneinta klisettä ja todeta, että tunnelin päästä pilkottaa valo. Vai onkohan siellä joku uusi ongelma, taskulamppu kädessä heiluttelemassa että älkää tulkoooooo!!

Negatiivinen asenne tuo enemmän iloisia yllätyksiä.

Perjantaina ja lauantaina katsomaan CMX:ää. En oo pitkästä aikaa jaksanut olla mistään näin kovasti innoissani. Laskenut monta päivää jo tunteja keikkaan ja kuunnellut Aionia päivittäin, edelleen. Se on hieno orkesteri. Suurimmat tunteet herättää yleensä ne, mitkä niitä mielipiteitä kahtia jakaakin. Tiedättehän. Vähän niinkuin levyraati-Njassa. Toiset vihaa, toiset tykkää. Mainio miesi on se, mie pidän. Kun edes satavuotiaana tietäis musiikista yhtä paljon.

Musiikin parantava ihme: Radiohead - Pablo Honey, QOTSAa, CMX - Aion & Lepattajat-sinkku, Kotiteollisuutta.
Syömä: Läheisen intialaisravintolan lounas-kasvis-pöperrys. Nam. Kasvispökäleitä. Itsetehtyä pitsaa hanin kanssa.
Fiilistelyt: Laidasta toiseen heittelehtivät, mutta epätoivo on kadonnut jälkiä jättämättä. Vai onko?
Ajatus: Syöminen on mukavaa.

Umpikuja

on semmoinen paikka, mistä on vaikee suunnistaa mihinkään. Sinnikkäästi silti. Jostainhan täältä on tie ulos löydyttävä. Lääkärit ei aina toimi.

Oma hani on rakas ja kulta. Siinäpä älykäs lause, kyllä. Muodostelen niitä yhtenään. Ollaan päätetty kovasti yrittää, mut onpa se välillä niin hankalaa. Mut, eipä niitä hyviä hetkiä huomais, jos ei välillä olis huonoja.

Töissä edelleen mukavaa, ihme ja kumma. Miten mie viihdynkin näin kauan samassa paikassa?! Ne jopa välittää siellä ihmisistä, sekin on uutta. Vauu. Tulkaa kaikki meille töihin.

Korvissa soi: CMX - Aion vähintään viis kertaa päivässä, vähän Kotiteollisuudesta Itään ja pikkusen vanhaa Coldplayta.
Ravinto: Heseä ja fetasalaattia.
Meininki: Heikoin ikinä. Mie oon rikki ja puhki.

Toivo

..mutta ei vielä usko. Kaikkien pahojen aikojen, sanomisien ja tekemisien jälkeen tarvitaan vain pieni pilkahdus toivoa, jonka avulla käydä rakentelemaan. Mutta enpäs avaudukaan tästä aiheesta enempää. Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Töissä on mukavaa, vietin siellä tänään pari ylimääräistä tuntia. Mitäpä minä täällä kotonakaan, yksinäinen, kökötän. Tänään vois piipahtaa vähän ulkona, kun on kerta kutsuttukin.

Soittolistalla monta päivää: CMX - Aion, Radioheadin sekalaisia, Ville Leinosia, Viikatteita, kaikenmoisia. Levyhylly-osiossahan noita.
Tunnelmat: Haikeat, epätoivosta lievään onneen minuutin välein vaihtelevat. Suhteellisen tarmokkaat!
Ravinto: Sitä ei sais nauttia nyt ollenkaan. Pientä pyöristymistä vaihteeks havaittavissa.
Mietelmä: Asioiden arvon tajuaa vasta, kun ne on vaarassa menettää.

Suru

Kun parisuhde päättyy, se tuntuu jonkun kuolemalta. Paitsi että kuoleman jälkeen ei tarvitse katsoa eniten rakastamaansa ihmistä mahdollisesti jonkun uuden ihmisen kanssa. Kaikki lausahdukset siitä, miten jollakin on ollut sopuisa ja helppo ero, ovat valehtelua.

Laineet kiikuttaa..

..pientä kulkijaa. Heiluttelee niin kovasti, ettei täs taas tiedä, mihin rantaan ajautuu. Ja kissakin pieree. Jotta terveisiä vaan Albertilta.

On ihminen niin hajalla, et piti ottaa lisää töitä. Sinne on kiva uppoutua.

Koti pitäs löytää ja elämä. Selkäranka. Punainen lanka. Tarmoa jatkaa, kun vaikeudet vatkaa. Huumorin siemen, kuplat iloliemen. Pahus, jospa kirjottas runokirjan, kärsivän sellaisen. Paskoilla riimeillä.

Over and out.

Oonpa ollut laiska.

Tän päiväkirjan kanssa. Tänään Tavastia, huomenna töitä. Väsyttää ja janottaa.

Tenho, kaipuu & haikeus

Kaipais matkalle. Pois tv:n, radion, puhelimen ja varsinkin internetin ja kaupungin vaikutuspiiristä. Työt ei ees varsinaisesti stressaa, mutta vaihtelunhalu on ihan valtava. Ihmissuhteet on ja ei ole kunnossa, jotkut paremmin ja jotkut ei ole ollenkaan. Olen ollut hieman naiivi joissain asioissa, joten nahoissani saan kärsiä. Toisaalta on olemassa niitä tärkeitä muutama.

Poiskaipuun soittolista löytyy täältä.

You have not been paying attention.

Kotona taas. Pari päivää ollut yhtä juoksemista. Tiistaina kävin vakoilemassa erästä musiikkivideon tekoa. Hienoa hommaa, sen haaveen jos joskus toteuttais. Keskiviikkona Mokomaa ja Divine Decayta Tavastialla, CMX:n ennakkokuuntelu Loosessa ja tänään Viikatetta Rocksissa. Non mukavia ukkoja, jos ketkä. Tosin keikan missasin, kävin vaan tekemässä haastiksen. Harmittaa, olis ollut hauska jäädä, mutta ei vaan jaksanut enää. Pitää levätä.

Huomenna kiva vapaapäivä, jos nyt lääkärissä käyntiä voi pitää kivana. Saapahan kuulla röntgenin tulokset, notta onko siellä keuhkoissa jotain vikaa.

Radioheadia 67 biisiä randomilla, eikä yhtään liikaa. Haikea fiilis. Semmoinen ikävä. Kesää ja meininkejä. Siihen tunnelmaan mahtaa olla maailman täydellisin soundtrack.

Ruoka: mahdollisimman epäterveellistä - mäkkimättöjä.
Miete: Yes, I care a lot. Maybe too much.

Which Radiohead song are you?

You are Street Spirit...Very Artsy, You love a good
time (when you let yourself have one) and
You're always the one seeing the side that most
don't...you appreciate the world for what it
is, though it's tough sometimes.


What Radiohead Song are you?
brought to you by Quizilla

Arvot.

Tänään voitais viettää teemapäivä. Mietittäis kaikki yhdessä, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Unohdettais nipotus ruuhkasta, kauppajonoista, paskasta duunista, unohdettais riitely rakkaimpien kanssa typeristä asioista, unohdettais stressaaminen siitä, ettei satu olemaan rahaa uusiin vaatteisiin tai dokaamiseen.

Muistettais, että aina voi sattua kohdalle päivä, kun joku meille tärkeä ihminen lähtee iäksi pois oman käden kautta. Tai ainakin yrittää lähteä.


Tänään sattui. Ja se sattuu. Luojalle kiitos, ettei ihminen aikomuksissaan aina onnistu.

Päivän miete: Olisipa minulla voimia antaa voimia niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Fog.

There's a little child
Running round this house
And he never leaves
He will never leave
And the fog comes up from the sewers
And glows in the dark

Baby alligators in the sewers grow up fast
Grow up fast
Anything you want it can be done
How did you go bad?
Did you go bad?
Did you go bad?
Somethings will never wash away
Did you go bad?
Did you go bad?

Tuhmailemaan.

Tuli mieleen, että jos joku ei asu siellä, missä Tuhmia jaetaan, voipi lähettää miulle osoitteensa meilitse.. yritän muutamalle niitä postitella jossain vaiheessa. Miksi? Sitä en tiedä. Ajattelin vaan. Onpahan kerrankin jotain annettavaa maailmalle.

Veskilukemista siis osoitteesta onpas.mainio@meininki.net. Pistäös otsikoks vaikka Tuhma, ni tiiän tärkeyden. Hähä.

Jos et tiedä, mikä Tuhma on, klikkaa tuota liekehtivää banneria tuossa. Kas noin.

Radio Head. Yes I am.

Tapahtui outoja, outoja, outoja, kun tulin bussilla töihin aamuseiskan jälkeen.

Eli kuten jo aiemmin sanoin, eilen kolahti taas (ensimmäistä kertaa ainakin kahteen viikkoon, hehe) Radiohead niin kovasti, että otin tänään 150-sivuisen Q-lehden julkaiseman Radiohead-raamatun aamulukemiseksi. Siinä sitten istuin, tyhjässä bussissa, hekumoin ja fiilistelin, kun kannettava pikkuradioni lakkasi toimimasta. Surrurrr eikä muutamaan sekuntiin mitään. Sitten skrätz! ja radio soittaa Radioheadia, 10s pätkän, ja vaikenee taas. Enkä löydä sitä kanavaa uudelleen, vaikka kuinka haen! En ees tiedä, mikä kanava Suomessa vois Just-biisiä soittaa. Radio Helsinki?

Huh, se oli outoa. Se oli merkki. Se oli ajatusyhteys ja supertaikatemppu. Voodoota. Viesti. They are listening to my thoughts.

Joo kuulkaa. Jospa yrittäs palailla työn pariin ja skarpata.. huh.

PS:

Eilen keuhkoröntgen. Eksyin sairaalan pihalle, mutta löysin ajoissa perille. Tissit kylmää levyä vasten ja surrur.

Kahden viikon päästä kuulee, onko keuhkoissa vika vai onko väärä hälytys ja luulosairaus. Hui. Heavy stuff.

Iisi lauantai.

Mehuhetki oli tänään rento, vaikka ei vieraita ollutkaan. Näytettiin parit uusinnat ja loikoiltiin sohvalla ja tietenkin jauhettiin tyhjää.

Hani hommas meille digiboksin, ja nyt näkyy MTV2. Voi pyhyys! Varmasti ja epäilemättä maailman paras kanava. Näyttivät tänään Radioheadin liveä melkein tunnin verran ja olin pillahtaa itkuun. Harmittaa, etten pääsekään Berliinin keikalle kuten oli aikomus. Mutta lähinnä tuo tais olla semmoista liikutusta. Uikutin kyynelet silmissä, että miten on mahdollista olla kakskutosena näin friikahtanut johonkin juttuun. Ei voi ymmärtää. Pitäs olla aikuinen, ja tällästä tää on. Maailman suurinta ihailua ja valtavia tunteita. Kuin 13v ja New Kids on the Block.

Mut eipä valittamista.

Huomenna aamusta varhain töihin, se on sunnuntai ja sähköpostiruljanssi. Rentoa sekin, vaikka mieluustihan sitä sunnuntain pötköttelis peiton alla. Enpä kyllä valita, ei se työttömänäkään olis herkkua. Näin on ihan hyvä. Kiitos, hyvää yötä.

Viihde: Radiohead (live), CMX - Melankolia, sekalaiset rokkivideot.
Ruoka: Mäkikuplan pitsa.
Miete: Älä elä kuin viimeistä päivää. Elä kuin ensimmäistä päivää, ihmetellen, uteliaana. (..tai jotain sinnepäin, muistui mieleen jonkun lausuma viisaus jostain vuoden takaa. Se on hieno.)
Linkki: Lollerskates.

Idols ja Robbie

Voi. Idols on täydellistä viihdettä. Suosikki meni ylivoimaisesti jatkoon, sen ratkas varmaan ne miun kaks ääntä! Haa.

Ja sitten Robbie. Keikka lähestyy. Pistin Escapologyn soimaan ja Sen Biisin. Jotain, mistä karvat nousevat pystyyn ja tekee mieli nousta seisomaan ja huutaa MINÄ TUNNEN!

Huokaus. Kuunnelkaa se. Biisi numero 6: Love Somebody.

Musiik: Starsailor, CMX, Kotiteollisuus - Kesäkatu, Robbie, radion tarjontaa todella runsaasti. Ylex & City.
Ostoslistalla: Tilauksessa CMX:n uus, REM kokoelma, Travisin uus.
Ravinto: Danonen Mustaherukka -jugurtti. Julmettua! miten hyvää.